Jenny Wihurin matkapäiväkirja 9, 20.-21.5.

Ystadt-Sassnitz-Stralsund

Herätys sateiseen tiistaiaamuun Ystadissa alkoi tavallisilla aamutoimilla, ulkona oli noin 8-10 lämpöastetta. Satama-altaan vesi ei houkutellut ketään uimaan, mutta rohkeimmat kävivät peseytymässä puutarhaletkun avulla laiturin vesipisteellä. Se herätti ja piristytti mukavasti. Satamassa ei ollut suihkumahdollisuutta.

Kaikki irti! Legi Ystadt-Sassnitz vaikutti yksinkertaiselta. Ennalta sovitut tunnin vahtivuorot vaihtuivat, mutta tämä legi osoittautui erilaiseksi kuin alun perin vaikutti. Reittisuunnitelma ei aivan pitänyt paikkaansa, kun väistelimme risteävää ja vastaantulevaa liikennettä. Maininki oli tähänastisesta voimakkainta, mutta paikallisittain varmaankin melko hiljaista. Eteläisellä Itämerellä mitatut ennätysaallot ovat luokkaa 12-14 metriä korkeat. Oma arviomme oli, että nyt oli 1,5-2 metristä aallokkoa.

Saavuimme iltapäivällä Rügenin saarelle ja asettuimme 36-metrisen Harro Koebke -pelastusristeilijän naapuriin. Saksalaiset ammattilaiset pelastajat kutsuivat meidät tutustumaan alukseensa. Se vaikutti todella puhtaalta, siistiltä ja hyvin suunnitelulta. Harro Koebken tutustumiskierroksen jälkeen oli aika nauttia iltapala ja kuppi kuumaa. Tero ja Teemu kävivät vielä Av Antilla suorittamassa tankkaustehtävää, joka vei heidät mielenkiintoiselle kaupunkiajelulle huoltoaseman omistajan kyydissä. Illalla olikin ohjesäännön mukaisesti pakko painaa pää tyynyyn, että seuraavana aamuna suoritukset olisivat mahdollisimman reippaita.

Keskiviikkoaamuun herättiin kauniissa kelissä ja normaalien aamureippailuiden ja runsaan meriaamiaisen jälkeen olimme valmiit irrottamaan köydet. Tässä kohtaa viimeisetkin edellisiin legeihin osallistuneet ymmärsivät sukupuolijakauman normalisoitumisesta johtuneen ruokatarjoilun merkittävän tasokorotuksen. Keskiviikkopäivän tavoitteena oli ehtiä Stralsundin sillan avaukseen kello 12:20 ja tästä syystä veljesjoukkomme lähti kohti määränpäätään auringonnousun aikoihin. Matka Rügeniä etelästä kiertäen sujui tutkaetäisyyksiä mitatessa sisävesimaisemia muistuttavassa reittiympäristössä. Stralsundin sillalla meitä vastaan tuli Saksalaisten vapaaehtoisten SRB Hertha Jeep joka saattoi meidät laituripaikallemme. Tämän jälkeen Saksalaiset tarjosivat kaksi maisemakierrosta aluksellaan Stralsundin lähistöllä. Kiertoajelumme jälkeen joukkomme jakautuivat, osa porukasta lähti naapuriasemalle katsomaan ammattilaisten Theo Fischer -alusta ja toinen porukka polkaisi AV Antin käymään ja lähtivät turvaveneeksi Stralsundissa viikoittain järjestettäviin viikkopurjehduksiin, Saksan suurimmaksi viikottaiseksi purjehduskilpailuksi mainostivat. Illalla Saksalaiset osoittivat vieraanvaraisuutensa kutsumalla meidät ruokailemaan hyvään paikalliseen ravintolaan, jossa saimmekin keskustella laajalti mm. meripelastusharrastuksesta ja sen sovittamisesta siviilielämään. Valitettavasti itse isännät eivät päässeet ravintolaan paikalle. Illan kuluessa tehtiin reittisuunnitelmat seuraavalle legille ja jälleen totuttuun tapaan painoimme päät tyynyyn varhaista aamureippailua varten.

Aika rientää ja seuraavaksi ovatkin matkat Stralsundista Rostockiin ja sieltä – takaisin Kööpenhaminaan.

Ari ja Maks

Aamulla 21.5. lähtö kohti Warnemundea (Rostockin satamakaupunki). Väylä oli kapea ja mutkainen ja viittaporttien ulkopuolella välittömästi matala mutta liikennettä onneksi vähän. Suurin osa matkaa meni avomerellä. Warnemunder lähestymisväylällä sensijaan liikennettä riitti mutta onneksi myös vettä, emme tosin joutuneet väistämään väylän ulkopuolelle.

Satamassa paljon komeita risteilyaluksilla, mm Queen Elizabeth. Kiinnitimme Alter Stromiin keskelle turistialuetta. Koko ranta molemmin puolin täynnä ravintoloita ja hotelleja. Edessämme oli vuokra-laiva joka on erikoistunut tuhkan sirotteluun merellä.

Christian

Samassa satamassa on myös meripelastusalus Arkonan tukikohta. Kävimme tutustumassa todella siistiin ja hyvin hoidettuun alukseen, jossa neljän hengen miehistö asui ja päivysti aina kahden viikon vuoroissa. Miehistö otti meidät ystävällisesti vastaan, ja he tutkivat kiinnostuneina myös Jennyn tiloja ja varusteita.

Seuraava aamu oli aurinkoinen, ja runsaan sadan mailin matka "kotisatamaamme" Kööpenhaminaan alkoi. Sää suosi meitä koko matkan ajan, ja reittijakojärjestelmän ylityksen jälkeen jännityskin alkoi laueta, ja matkaväsymys painaa. Ja alkuviikosta niin innokkaita vahdinvaihtajia saikin lopulta etsiä mitä ihmeellisimmistä torkkupiiloista.

Pitkän päivän päätteeksi saavuimme Kööpenhaminaan, ja aloitimme aluksen huoltopäivän suunnittelun.

J-P Mörsky