SAREX14, matkapäiväkirja 1, 3.5.

Itse harjoituksessa harjoitellaan taas useita asioita joita ei edes likimain samassa mittakaavassa Suomessa pääse harjoittelemaan. Kyseessä on siis meille kovin tarpeellista treeniä ja osaamista. Eräs meripelastaja-kollega Kanadasta kiteytti hienosti jokin aika sitten vapaaehtoisen pelastajan muutamaan lauseeseen. Jotenkin vapaasti suomennettuna se kuuluu näin:

”Me olemme omistautuneita, palkkaa saamattomia osaajia, hulluja jotka viettää vapaa-aikansa harjoittelemalla asioita joita tuskin koskaan tapahtuu. Mutta kun tuo harvinaisuus tapahtuu ja ihmisiä loukkaantuu, on eksyksissä tai luonnonolosuhteet yllättää niin me olemme auttamassa. Ja kun tilanne on ohi niin meidät unohdetaan kunnes meitä seuraavan kerran tarvitaan…”

Noh, ehkä aika hurmoksella kirjoitettu mutta kyllä se karkeasti ottaen on noin ja koskee myös Suomessa meitä kaikki vapaaehtoistyötä tekeviä oli sitten kyseessä VPK, SPR, Autoliitto, Meripelastusseura, Lentopelastusseura tai mikä tahansa organisaatio jonka päätarkoitus on vapaaehtoisvoimin auttaa ihmisiä pulassa. Hienoja ihmisiä!

Tätä kirjoittaessa olemme 265 mailin matkan jälkeen Visbyssä jonne saavuimme 4.30 lauantaina aamuyöllä. Matkaan lähdettiin suunnitelman mukaan kello 8 perjantaiaamuna. Matka sujui hieman keinahdellen tuulen noustua hieman ennustettua kovemmaksi tullessamme suoraan ulkokautta Gotlannin pohjoispuolelle. Ahtikin vaati omansa kun 25% miehistöstä antoi lounaansa hänelle, tämäkin on hyvä kokemus kun löytää oman rajansa ja ymmärtää sen että tuo vaaniva tauti on aina läsnä kun vesillä ollaan. Matkan aikana harjoiteltiin ohjaamotyöskentelyä ja aluksen varusteiden käyttöä. Nyt Visbyssä aamutoimien, suihkun ja kaupunkiin tutustumisen jälkeen harjoitellaan palo- ja tyhjennyskaluston käyttöä.

Matka täältä jatkuu kohti Kalmaria ja matkan aikana treenataan lisää mm apuveneen kanssa ja ohjaamossa aloitetaan ihmettelemään etsintäkuvioita. Kalmarissa tankkaus noin klo 22 ja siitä jatketaan suoraan yön selkään ja aamulla on tarkoitus käydä vielä Christiansön saarella ennen Bornholmiin saapumista. Näissä upeissa paikoissa käyminen on todettu erittäin motivoivaksi ja hyvän rennoksi tavaksi valmistautua itse harjoituksen tiukkaan aikataulutukseen.

Nyt reilun vuorokauden matkaamisen jälkeen ensivaikutelma miehistöstä on vahvistunut ja erittäin motivoitunut, hyvin harjoitellut sekä osaava nippu on taas kasassa. On tämä vaan huikean hieno harrastus!

Seuraavan osan matkapäiväkirjaa kirjoittaa huomenna joku vielä arpomaton tyyppi! Pysykää siis kanavalla!

Tuomas Kalanti